Hei!

Nimeni on Veera Kiviniemi, asun Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa. Perheeseeni kuuluu avomies, kaksi lasta, kolme koiraa sekä kanalauma.

Meillä on aina ollut koiria kotona, mm. bernhardilainen, saksanseisojia, beagle. Ensimmäisen oman koirani, sekarotuisen Ronjan hankin opiskellessani, joka menehtyi 13- vuotiaana vuonna 2019. Pitkäaikaisen hevosharrastuksen jäädessä taustalle ajanpuutteen vuoksi, syntyi ajatus harrastuskoiran hankkimisesta. Labradorinnoutaja ja lapinporokoira olivat vahvat ehdokkaat ja jossain netin syövereissä törmäsin stabiin. Kävimme tutustumassa rotuun koirieni kasvattajan luona, ja niin Peppi muutti meille syksyllä 2013.

Sitka muutti meille hieman vahingossa vuotta myöhemmin nuorena kodinvaihtajana, samaan aikaan kun kuopuksemme oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Kaikki selvisivät hengissä ;)

Kasvattajan peruskurssin kävin talvella 2015 ja kennelnimeni hyväksyttiin joulukuussa 2016. Pepin ensimmäinen pentue syntyi kasvattajansa nimiin kesällä 2016. Ainoa pentu, Aarre muutti Ouluun ja ystävystyimme omistajan kanssa. Olen kiitollinen saamastani avusta ja yhteistyöstä Pepin ja Sitkan kasvattajan kanssa.

Minulla on metsästyskortti ja metsästysseuran jäsenyys. Asetta minulla ei vielä ole. Koirat kulkevat mukana metsällä paljon ja välillä saadaan kaveriksi myös asemies. Lintuja ei kuitenkaan koirille olla saatu vielä ammuttua. Molemmilta koiriltani löytyy riistaviettiä ja molemmat hakevat mukavasti lintuja, Peppi on koiristani parempihakuinen ja käyttää ilmaa hyödykseen, Sitka on enempi maavainuinen ja varsinkin lumiseen aikaan sen mielipuuhaa on jäljestää jäniksiä.


Kasvatustyössäni haluan painottaa erityisesti rodun luonnetta. Arvostan erityisesti käyttöominaisuuksia, sitä että koira toimii hyvin useissa eri tilanteissa ja se voi reissata mukana mihin vain ja että arki sen kanssa on ongelmatonta.Toiveeni tulevaisuudessa on kehittää rodun metsästysominaisuuksia ja siksi suurin osa pennuistamme lähtee metsästyskäyttöön. Rodun käyttö metsästykseen on vielä suhteellisen pientä Suomessa ja kokeissa käyneitä koiria ei juuri ole, jonka vuoksi stabi tunnetaan enemmän harrastuskoirana. Stabi on roturyhmässään seisova lintukoira, mutta todellisuudessa metsästyskäytössä olevia, linnulle seisovia koiria on vähän ja suurin osa toimiikin ylösajavina. Tämän takia linnulle seisovaa koiraa en voi pennuistani luvata, mutta mahdollisuudet siihen on olemassa hyvän koulutuksen ja riistakosketuksien myötä. Peppiä ei ole alunperin koulutettu metsästyskäyttöön, mutta vanhemmiten se on ryhtynyt ottamaan itsenäisesti hyvin lyhyitä seisontoja riistalle. Se on myös periyttänyt vahvan riistahakuisuuden omille pennuilleen.


Pyrin tutkimaan koirieni terveyden ja toivon myös tulevien kasvattieni omistajilta aktiivisuutta koirien kuvaamiseen, näin saan kasvattajana tärkeää tietoa koiristani. En vaadi koetuloksia omistajilta, mutta olen iloinen aktiivisuudesta koiran kanssa - stabi on energinen rotu, joka vaatii tekemistä pysyäkseen tyytyväisenä. Pohjois-Suomessa meillä on pieni mutta kohtuullisen aktiivinen stabiporukka, johon otamme uusia ihmisiä avosylin vastaan.

Pentueemme kasvavat luovutusikään perheen parissa tottuen samalla elämisen normaaleihin ääniin ja lapsiin. Kasvatustoimintani on hyvin pienimuotoista, ja teetän pentuja vain sellaisista yhdistelmistä, joista voisin itsekin jättää pennun kotiin.