Kuvateksti

Olen Veera, asun Limingassa Pohjois-Pohjanmaalla. . Kotona asuu kolme koiraa, Martta. Sitka ja Peppi. Sijoitus- ja yhteistyökoiria on muutama. Kotona pyörii myös kanalauma.

Ensimmäinen stabi, Peppi muutti meille v.2013. Sitka seurasi vuoden jälkeen perässä kodinvaihtajana. Martta muutti meille kesällä- 21. Peppi ja Sitka on alunperin hankittu harrastuskäyttöön, Martta metsästyskäyttöön. Oma työni on päiväkodissa, jossa kaikki koirat viihtyvät säännöllisesti lasten kanssa.

Kasvattajakurssin kävin v. 2015 ja kennelnimeni hyväksyttiin vuonna 2016. Ensimmäinen pentue meille syntyi Pepin kasvattajan nimiin vuonna 2016. Olen FSCF- rotuyhdistyksen jäsen ja toimin myös hallituksen jäsenenä jalostustoimikunnassa.

Minulla on metsästyskortti ja metsästysseuran jäsenyys, omaa asetta ei kuitenkaan vielä ole. Vanhemmat koirat ovat kulkeneet säännöllisesti mukana metsästysreissuilla. Martta syttyi hyvin nuorena riistalle ja on lintujakin metsästä löytänyt, saalista ei sille ole vielä ammuttu. Tällä hetkellä Martta kuumuu sen verran riistan hajuista, että saamme vielä tovin harjoitella tottelevaisuutta ja rauhoittumista :) Metsällä kulkemisen lisäksi olemme harrastaneet mejää ja hajuerottelua. Sitkan kanssa harrastetaan myös agilitya ja rallytokoa, jossa on joskus kisattukin.


Kasvatustyössäni minulle on tärkeää vaalia ja edistää rodun alkuperäisiä käyttöominaisuuksia. Stabeissa on paljon arkuutta, joten avoin, rohkea luonne on tärkeässä roolissa jalostusvalintoja mietittäessä. Tulevaisuuden tavoitteenani on päästä kehittämään rodun metsästysominaisuuksia ja pyrin jalostuksessani ottamaan huomioon myös riistaviettisyyden pienen kannan sen mahdollistaessa. Meiltä lähtee nykyään suurin osa pennuista metsästyskäyttöön, ja kaikki ovat toimineet hyvin siinä tarkoituksessa mihin ne on otettu. Stabeja kysytään paljon seurakoiriksi, mutta omasta mielestäni se on ensisijaisesti käyttökoira, jonka silmät syttyvät metsälle tai vaikkapa verijäljelle päästessään.

Stabi kuuluu seisoviin kanakoiriin, mutta koetuloksia stabeilla ei juuri ole, johtuen seisonnan puutteesta. Hollannissa, rodun kotimaassa, rodun vaatimus seisonnasta on hyvin erityyppinen ja vastaa lähinnä linnun merkkausta. Suurin osa Suomen metsästyskäytössä olevista stabeista toimiikin ylösajavana. Toisaalta Norjassa on positiivisa kokemuksia stabien koulutuksesta ja luontaisen seisontaominaisuuden vahvistamisesta siten, että nuorta koiraa otetaan vanhemman seisojan mukaan "peesaamaan" seisontoja. Omien kokemusten mukaan stabin haaste on mahdollisessa laajahakuisuudessa, ja jos koira ei seiso, linnut karkottuvat liian kaukaa. Metsästysominaisuuksien kehittäminen eteenpäin on kuitenkin pitkä tie ja hyvin haasteellista pienen geenipoolin vuoksi- valinnanvaraa ei yksinkertaisesti ole niin runsaasti että esimerkiksi seisontaominaisuutta voisi jalostusvalinnoilla viedä järkevästi eteenpäin. Myös rodun vähäinen käyttö metsästyksessä tuo haasteensa jalostusvalintoihin.


Terveystutkitutan omat koirani laajasti ja samaa toivon myös kasvattieni omistajilta. Suotavaa on lonkka,- kyynär- ja selkäkuvaukset sekä silmäpeilaus. Pennut testataan vwd- taudin osalta ennen luovutusta. Suosittelen myös luonnetta mittaavia testejä koiran aikuistuessa, mh- luonnekuvausta tai luonnetestiä. Kannustan omistajia aktiivisuuteen koiriensa kanssa, niin metsällä kuin muissa harrastuksissa. Meillä Oulun seudulla on pieni mutta tiivis rotuyhteisö, johon mielellään otetaan uusia jäseniä.